Kellarissa kajahtaa

Purkutyöt jo aloitettu, mutta alkuun kellarimme oli näinkin synkkä.
Pietyt seinät pitivät huolen, että kosteus jäi sisälle.

Myös katto pietty.

Alkuperäinen suihku, kaikki viisi kerrosta lautaa suihkun takana aivan märkiä.

Ja sauna alkuperäisessä loistossaan. Lauteet oli ilmeisesti uusittu, pysyneet nimittäin siisteinä.

Kellariremontti lähestyy loppuaan, joten olisikohan vihdoin aika kertoa, mitä siellä oikeastaan on tehty? Alkuaanhan meidän kellari oli musta haiseva laatikko, jonka märkätilojen puupanelointi oli aika karseassa kunnossa. Valitettavasti en ole tajunnut juurikaan tajunnut näiltä ajoilta kuvia ottaa, olisi mielenkiintoista vertailla niitä nykyiseen tilaan. Kuitenkin nämä vanhat sauna- ja suihkuviritelmät piti ensin purkaa kokonaan. Ei kuulosta pahalta, mutta kun viides pahvi-lautakerros menossa ja tehty kaikki mahdolliset rakenteelliset virheet tai omituisuudet, alkaa se hiljalleen turhauttamaan. Kun nämä purettu, piikattiin koko kellarin lattia auki ja kannettiin kasakaupalla vanhaa maa-ainesta sekä betonin paloja pois. Tässä vaiheessa selvisi myös, että suihkun likaivon putki oli hajonnut ja osaltaan selitti kellarin hajuja. Olimme joka tapauksessa päättäneet uusia putket kellarista, joten se ei varsinaisesti lisää työtä tuottanut, emme vain valinneet sukittamista vaan kokonaan uudet putket. 

Kaikki kivet kaivettu kellarista ja käsipelillä nostettu ulos.


Kannettuamme kasakaupalla maata, rakennusmateriaalia ja nyrkinkokoisista kivistä aina koiran kokoisiin ulos, olikin aika raijata niitä takaisin! Lekasoraa harsokankaan päälle, finfoamit, lattialämmitys ja betonivalu. Seinät ja katot oli pietty, mutta onneksemme näytteissä ei näkynyt mitään vaarallisia aineita vaan ne sai jättää uusien pintojen alle. Isäni, joka lähes elinikäisen raksakokemuksensa perusteella on ollut paitsi pääsuunnittelija ja työnjohtaja, myös tehnyt aivan laittoman paljon kanssani, arpoi pitkään tehdäkö puusta vai tiilistä seinää. Viimeistään vanhoja, haisevia ja lahoavia lautoja purkaessa tuli ilmoitus, että kyllä se kevytharkko kuitenkin on kestävämpi niin tylsää, kuin hänestä sitä onkin käsitellä. Jätimme oikean seinän ja meidän uuden valeseinän väliin pienen tuulettusmisraon, jotta seinät hengittävät ja kuivuvat ja muita hienoja syitä, joita en näin työviikon päätteeksi illalla saa päähän. Tiilet ladottiin, tasoitettiin, hiottiin seiniä ja tasoisettiin lisää. Selvisimme kahdella tasoituskerralla onneksi. Vaikka puukäsitöissä aikanaan pidin hiomisesta, seinän hiominen yläviistoon ei ole kovinkaan ergonomista. Märkätiloihin vesieristeet seiniin ja pääsimme laatoittamaan.






Jälleen isän urasta rakennuksilla ja syntyneistä suhteista oli hyötyä. Olin tuskaisena kierrellyt katsomassa meidän hintaluokkamme laattoja vihaten kaikkia enemmän, toisia vähän vähemmän, mutta varsinaisesti mikään ei sytyttänyt. Olin jo ok-luokituksen saaneisiin päätynyt, kun saimme kuulla saavamme ihan kivan alennuksen tutulta rakennusfirmasta. Jo seuraavana päivänä näiden mallistosta oli löytynyt laatat, joita rakastin heti. Hieman pelkäsin luonnonvaalean pinnanpuolesta, mutta pian niiden seinään saamisen jälkeen kokivat kompuran kanssa öljyvahingon ja niitä hangatessa pois selvisi, että aika helppoa tulee puhtaana pito olemaan. Ehkä uskaltaudun siis jatkossakin leikkimään shokkiväreillä. Saunan puolelle laitoimme haapapaneloinnit. Perinteisesti saunaan on laitettu mahdollisimman vaaleaa puuta, ollut jonkinlainen meriittikin. Ja vaikka olemme synkistelyyn taipuvaisia, halusin tätä perinnettä jatkaa ihan jo perinteiden kunnioittamisen takia, mutta myös sauna- ja suihkutilojen pienuuden takia haluan edes vähän valoisuutta sinne. Kannatti, rakastan niitäkin.




Isän kanssa päätimme sekoittaa pysty- ja vaakalaudoitusta. Pystyn olisimme alunperin valinneet,
koska vesi valuu siitä paremmin pois (=kestävyyttä) ja silmääni kivempi, mutta takaseinälle olisi
ilmastointiaukon kohdalla ollut ongelmia niin päätettiin tehdä näin. Aika hauska siitä tuli.

Kodinhoitohuoneenpuoli on ehkä eniten aiheuttanut itselleni päänvaivaa ja ahdistusta pintojen osalta. Muualle on ollut selvää, mitä materiaalia laitetaan, on vain pitänyt valita oikea tyyli. Mutta tuo tila ei meinannut millään aueta. Alkuun sain vaihtoehdoiksi lasikuitutapetin, puupaneloinnin, laatat ja laastin/rappauksen, jotka materiaaleina sinne sopisivat. Ja hylkäsin jokaisen toisensa jälkeen. Puupanelointi ei houkutellut, liian mummonmökki, kun sitä kellarin toisessa huoneessa, tulevassa makkarissa, aivan ylikäytetty. Laattoja ei meinannut suihkuunkaan löytää, miten sitten vielä toiseen huoneeseen. Laastista ensin antiikkilaasti houkutteli, mutta kuulin paljon varoittelua puhtaanapidosta. Ei koiratalouteen laiskalle siivoojalle. Olin siis jo lasikuitutapettiin päätymässä karsintatekniikan tuloksena paremman puutteessa, mutta ei sekään oikein sytyttänyt. Liian uutta, liian "kylmä" ja "kliininen". Kuulin sitten kalkkimaalista. Aiemmin olen kalkkivelliin törmännyt, sitä on vanhoissa ulkorakennuksissa, navetoissa ja muissa käytetty historian sivun, mutta se on myös lievästi syövyttävää ja mielleyhtymä kanalaan ei houkutellut. Läheisessä ATV:n toimipisteessä oli myynnissä Vintron kalkkimaaleja ja lähdin sinne sitten kyselemään ja keskustelemaan. Aivan ihana myyjä jaksoi keskustella ja pohtia loputtomiin tästä ja sainpa pensselinkin sitten mukaan puoli-ilmaiseksi. Itse kalkkimaalauksesta voisin kirjoittaa vielä erikseen, mutta oli aivan nappivalinta meille! Jälki oli juuri sellaisen vanhahtava, perinteitä kunnioittava, mistä itse pidin. Pimeään tilaan sai valoa ja mattamaisuutta yhdellä kertaa, sopivan rosoinen ja kuitenkin siisti. Ja voi maalata melkeinpä loputtomiin päälle, jos menee pilalle. Sillekin lensi sitä öljyä ja uuden kerroksen sain tehdä.

Maalattu vs. maalaamaton


Ei kuva kyllä anna oikeutta oikealle pinnalle. Se elävyys puuttuu tästä täysin.

Meillä jo listat ulko-oven ympärillä ja katossa, smyygit ikkunoissa jne.
mutta en ole valoisaan aikaan ehtinyt kuvaamaan.
Tämä seinä koki myös öljyiskun ja sen sävy hieman tummeni sitten maalauksen yhteydessä.

Seinien lisäksi kattokin on asennettu. Kakkoslaatua halvalla isän suhteilla. Vaalea sekin, tuomaan matalaan tilaan valoa. Kellariin ei juurikaan luonnonvaloa tule ja katon mataluudesta johtuen kattovalaistuskin tulee jäämään toivomaani vähäisemmäksi. Alkuun olisin halunnut kaksi upeaa, tilaan sopivaa roikkuvaa valaisinta industrial-henkeen, nyt päädyimme upotettaviin halogeeneihin. Ihan kivat nekin, paremmat kuin odotin, mutta silti vähän plää. Mutta eihän sitä kaikkea voi saada, enkä kyllä haluaisi alati valaisimiin päätäkään lyödä. Rappauksen alta naputtelin esille vanhaa tiilimuuria ja se maalattiin punaiseksi. Hain Raision Bauhausista tummanpunaista, sävyltään punamultamaista maalia. Ensin myyjä mansplainasi maalipurkkien koista ja muusta, antoi virheellistä tietoa alennuksista ja oli se värisävykin sitten lopulta aivan väärä. Juu, aina pitäisi ostaa ensin pieni purkki testaukseen, mutta oletin sävyn heittävän korkeintaan tummuus-kirkkaus asteissa, ei että ruskea vivahde vaihtuu liilaan. Alkuun meinasi itku päästä, kun seinä näytti kirkuvan pinkiltä! Kyllä se siitä onneksi tummui viininpunaiseksi, mutta auttamatta aivan väärä sävy. Ja maalia jäi ylikin. Sitä, mistä maksoin melkein 20€ enemmän, mitä maalinsekoittajamyyjä sanoi ja mitä siksi otin sen kaksi-yhden-hinnalla-sisältää-värin-sekoittamisen-purkkia. Näistä nainen rautakaupassa mies myyjän kanssa saisi myös kirjoitettua aivan oman postauksensa. Ovat aivan erilaisia minua kohtaan, mitä vaikka avopuolisoa. Ja suunnilleen saman verran me näistä tiedetään.




Nyt ollaan siinä tilassa, että odotetaan lattian kuivumista. Tietysti tässä pitää lattiaa vähän hio ennen ja paikat saada tip top siisteiksi, mutta ne ovat yhden viikonlopun heiniä. Avopuolisolla on myös kilkutettavana yksi pätkä saunan puolen korokkeella. Kävi hyvä tuuri ja sliippaajat olivat taitavia, tasoitetta ei lattiaan tarvita vaan voidaan kuivuttuaan vain suoraan vesieristää ja laatoittaa. Sitten meiltä oikeastaan puuttuu enää vain viimeistelyjuttuja; kalusteet, ovet ja makkariin menevän oviaukon siistiminen.


Kommentit